sunnuntai 13. maaliskuuta 2016


SOTE-INTEGRAATIO TARVITSEE YHTEISTYÖN HUIPPUOSAAJIA



Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen yksi keskeinen elementti liittyy yhteistyön vahvistamiseen yhtäällä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ja toisaalla sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä. Koska en ole terveydenhuollon asiantuntija, seuraavat näkökohdat koskevat vain sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä. Tavoitteena on aikaan saada ehyempiä auttamisprosesseja tilanteissa, joissa asiakas tarvitsee sekä sosiaali- että terveyspalveluja, joko rinnakkain tai peräkkäin. Yhteistyön onnistumisella on myös taloudellinen ulottuvuus. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella korkeita kustannuksia syntyy erityisesti ongelmien kasautuessa samoille ihmisille, jos jokainen organisaatio ja jokainen ammattilainen lähestyy asiakkaan avun tarvetta ja tilannetta vain omasta tehtävästään ja osaamisestaan käsin.



Jotta sote-uudistuksen integraatiotavoitteet onnistuisivat, tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon toteutukseen uudenlaista osaamista. Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tieto- ja tiedepohjat, kehityshistoriat ja ammatilliset kulttuurit ovat erilaiset. Kysymyksessä ei siis ole kahden samanlaisen tehtäväalueen yhteen sovittaminen, vaan erilaisten lähestymistapojen ja erilaisten osaamisten yhteensovittaminen. Tarvitaan yhteistyön huippuosaajia, jotka tunnistavat oman osaamisensa rajat ja hakevat toisenlaista osaajaa täydentämään oman ammatin osaamista ja menetelmiä.



Miksi tarvitaan huippuosaajia? Eikö tavallinen yhteistyö riitä? Monitieteinen orientaatio nähdään puhunnan tasolla tulevaisuuden suuntana ja moniammatillinen yhteistyö tarpeellisena. Meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää sosiaalisia ja terveydellisiä tekijöitä yhdistävien osaamisten ja työkäytäntöjen rakentamisessa ja toteuttamisessa. Tämä koskee sekä toiminnan suunnittelua, johtamista että käytännön asiakaspalvelua.



Ammattien kulttuuriset muutokset ovat hitaita ja edellyttävät niiden tukemista koulutus- ja tutkimustoimin. Sen vuoksi tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöön kytkettyjä opetus- ja tutkimusyksiköitä, jotka luovat sekä tiedollista että käytännöllistä pohjaa moniammatillisen työn osaamiselle. Integraation onnistuminen ei saa jäädä kiinni yhteistyön osaamisen puutteista.